Huomenta.

Kello on nyt puoli viisi lauantai iltapäivällä, sokerittomalla, mutta maidollisella kahvikupillisella ja kylmällä  voitelemattomalla riisipiirakalla alkaa tämä uusi päivä ja tämän blogin avajaissanat. Koska Hesaria ei tule kotiini, aloitin päiväni lukemalla verkosta uutiset, horoskoopin ja sähköpostit. Ei mitään mullistavaa maailmalla, traaginen tarina vain nauratti http://www.hs.fi/maailmanihmisia/artikkeli/Baarivihjailun+uhrit+kokivat+ik%C3%A4v%C3%A4n+yll%C3%A4tyksen/1135230783565 mutta se kai oli tarkoituskin?

Kuten tuossa sivussa >>> sanotaan, on tämän blogin tarkoituksena kertoa elämästä ammattiratin takana, turvavöihin sidottuna nahkaisella etupenkillä, kerjuukupu katolla loistaen. Kerron oman näkemykseni anonyymina anonyymeista asiakkaista, tilanteista ja samalla luotaan itseäni eri tilanteissa. Toivottavasti opin samalla itse lisää kirjoitusteni kautta ammatistani, asiakkaista, asiakaspalvelusta ja tunnelmistani?

Takana  normaali perjantai yövuoro (12h duunia) ja helpottunutta iloa siitä että: en ajanut kenenkään päälle keskustan öisessä sekasortoisessa hulinassa, viattomasti vaanivan hirven tai peuran päälle landella (Masalassa, Korsossa), ajokassani oli hyvä ja palkittseva, sain hyvin nukutuksikin. Masalassa jäi yksi jänis alle, pienestä koostaan ja vikkelistä jaloistaan huolimatta, tämä tulevaisuuden toivo juoksi suoraan eturenkaani alle ja pläts. Olen pahoillani, oikeesti.

Asiakkaita ja keikkaa riitti kerrankin heti alkuillasta, tosin vatsani oli jostain syystä (kahvia, pullaa, kahvia ja pullaa, kahvia) sekaisin ja jouduin poistumaan pariinkin kertaan tolppajonosta pieraisemaan lähimmän kebabpizzerian asiakasvessan pöntön ruskeaksi. Kyllä turkkia puhuvat pizzamiehet katsoivat ihmeissään kun sanaakaan sanomatta syöksyin toilettiin ja aikani siellä "rentoutuen" palasin helpottunut ilme kasvoillani ja ojensin kiitoksen kera euron käteen. Ja takas hommiin.

Yöllä 00.00 jälkeen ajauduin itähelsinkiin, vantaalle ja lentokentällekkin, sieltä keikan saaminen on aina tuuria, mutta osuin hyvään saumaan ja pääsin takas stadiin, jossa jo alkoikin käsipystyläisiä riittämään jokaiselle kuskille, valikoiden...

Tässä tämä tällä keraa. Nyt suihkuun ja ulos ja baanalle, alkaa jo olemaan kiire. Minä en myöhästele vuoroistani :)